Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Cabo de Gata tarjosi taas parastaan

Niin se viikonloppu taas vierähti.

Ajettiin aamusta Cabo de Gatasta kotiin. Olisi voinut viettää kyllä vielä pari päivää Cabo de Gatan luonnon rauhassa ja polskutella kirkkaissa lämpimissä vesissä.

Joka kerralla löydämme uuden upean patikkareitin, rannan tai muun kolkan sieltä.

Se tarjoaa aina jotain uskomattoman kaunista ja uutta koettavaa.

Jonain päivänä se voi olla meidän koti. Se olisi ihanaa.

Tässä vielä muutamia sekalaisia otoksia viikonlopulta Cabo de Gatasta.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Autiomaassa patikalla

Patikoitiin tänään Playa de los Genovesesin rannalle.

Tästä San Josen kylästä heti melkein kylän ulkopuolelle mentäessä alkaa autiomaa. Kuivaa, kaktuksia, hiekkaa, avaruutta ja vuorimaisemaa.

Kuljettiin autiomaan kautta rannalle.

Kävin uimassa ja vesi oli ihanan lämmintä. Edelleen.

Tuuli jonkun verran joten ei jääty rannalle pitkäksi aikaa.

Suunnattiin takaisin autiomaahan.

Löydettiin tuulimylly. Sellainen vanhanlainen ja jäätiin sen varjoon syömään eväitä. Myllyltä oli hieno näköala.

Autiomaassa oli niin hiljaista. Nautinnollista. Eikä ihmispaljoutta. Aurinkorannikko on tupaten täysi ihmisiä. Tälläiset pikkukylät sopisi meikäläiselle paremmin mutta työt on siellä missä ovat.

Käytiin vähän kämpillä lepäilemässä ja lähdettiin tuohon lähelle satamaan syömään lounasta.

Sardiinit ja paella maistuivat ihanalta.

Ravintolan ohi meni ilmeisesti jonkun sortin trombi.

Istuttiin terassilla muiden ihmisten tavoin syömässä ja katos sekä kaikki ympärillä oleva alkoi lepattamaan ja raju tuuli tempoi kaikkea.

Sitä kesti hetken ja se lakkasi.

Nähtiin kun meistä erkani hiekkapyörre. Kuin pieni trombi. Hassua.

Syötettiin myös ravintolan pientä Paula kissaa kalalla.

Kuvia alla. Ekana muutama kuva eilisillalta kun istuttiin terassilla katsomassa auringonlaskua ja juotiin lasilliset skumppaa. Ei ollut skumppalaseja :D

perjantai 13. lokakuuta 2017

Vanhan tulivuoren huipulla

Aamulla lähdimme patikoimaan.

Pakattiin reppuun eväät ja pyyhe ja suunnattiin kohti Mesa de Roldania.

Cabo de Gata on ollut muinoin volkaanista aluetta.

Joka puolella on laavakiveä ja tämä Mesa de Roldan on ilmeisesti vanha tulivuori. Joka ei ole toiminut aikoihin.

Reittimme kulki vuoren huipulle saakka. Ja matka sinne tarjosi huimia näköaloja merelle.

Cabo de Gatan maisemat ei petä koskaan. Ne saavat aina tyrmistymään. Jylhää kauneutta. Avaruutta. Tilaa.

Ylhäällä Mesa de Roldanin huipulla oli vanha torni sekä majakka.

Ihailimme näköaloja ja lähdimme laskeutumaan toista puolta alas.

Laskeuduimme aina Playa de los Muertosille saakka. Nimi on jotakuinkin kuolleiden ranta. Kuka sinne on kuollut? Ei hajuakaan..

Rannan karmivasta nimestä huolimatta se on upea paikka.

Vesi on kuin turkoosia kristallia. Kirkkainta vettä ikinä!

Juoksimme aaltoihin ja yllätys oli iloinen sillä vesi on taivaallisen lämmintä. Vielä näin lokakuussa!

Muutenkin lämmöt on kohdallaan. 27-30 astetta.

Uitiin. Syötiin eväitä ja juotiin kahvia termarista.

Lopulta lähdettiin nousemaan rannalta jyrkkää polkua takaisin.

Käytiin näköalapaikalla ja hurautettiin kämpille.

Tänään on saanut nauttia taas niin kauniista maisemista ja luonnon rauhasta.

Jonain päivänä haluaisin muuttaa tänne.

Paistettiin pihvit kämpillä ja käytettiin koiraa vielä lenkillä niin että pääsi mereen kastelemaan varpaitaan. Hän nauttii lätsyttämisestä muttei ui.

Tassu on sen verran kipeä nivelrikosta ettei karvakorvamme pääse enää pitkille patikoille mukaan.

Hyvä päivä! Huomenna uusi sellainen.