tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kenkäiloa ja palmukissoja

Tänään olen viettänyt vapaa-päivää kotosalla vielä flunssaa parannellen. Olo on vieläkin tukkoisa.

Mutta piristävää oli saada kenkälähetys. Tilasimme kenkiä viimeviikolla Zalandolta ja täällä Espanjassa lähetti tuo ne kotiovelle saakka.

En tiedä miten se nykyään Suomessa menee, mutta jouduin aina ennen Suomessa noutamaan Zalandopaketit postista.

Miekkonen osti mulle uudet Eccot synttärilahjaksi. Valitsin ne toki itse.

Vanhat Ecconi on hankittu vuosia sitten Berliinistä ja nyt ne ovat palvelleet itsensä loppuun.

Eccolla ja Clarksilla on mielestäni ihan älyttömän hyvät sandaalit ja käytän vain niitä. Mielestäni on järkevää panostaa hyviin jalkineisiin etenkin kun jalkani ja selkäni kipeytyy herkästi väärillä jalkineilla.

Olen siis innoissani uusista sandaaleistani. Ja hellehatustani joka tuli paketin mukana. Miekkonen hankki itselleen höyhenenkevyet Sketchersit.

Seurasin tänään pihallamme varsinaista jännitysnäytelmää.

Ripustelin rauhassa pyykkejä ja koira alkoi hillua aidan tuntumassa ja kuului kovaa kahinaa naapurin puolella olevasta palmusta.

Koira jahtasi nuoren kollin pihaltamme naapurin puolelle ja kolli parka kiipesi korkealle palmuun.

Kolli parka roikkui henkensä kaupalla palmusta, mutta ei tajunnut ettei meidän koira pääse sinne naapurin pihalle edes.

Hetken kuluttua palmua alkoi saartamaan kaksi vihaisen oloista isohkoa lintua.

Linnut huusivat ja hilluivat ja kolli parka oli ihan hätää kärsimässä.

Nuori kissa poloinen ei tiennyt, että kiipesi puuhun jossa linnuilla on pesä.

Kolli yritti tulla alas varovasti, mutta mätkähti latvasta nurmikolle.

Onneksi kissa yleensä tippuu jaloilleen. Tuskin hän putoamisesta kärsi.

Tämä nuori valkoinen kolli taisi olla se sama kissa, jota naapurin rouva kutsuu David Bowieksi.

Tällä suloisella kissalla on nimittäin kaksi eri väristä silmää, kuten Bowiellakin oli.

Jami on muutenkin ollut edelleen rasittava.

Eilen se teurasti pehmolelunsa palasiksi. Tänään se vonkui ja mourusi ennen ja jälkeen kissan jahtaamista ja nuuskutti portilla maanisesti.

Kevätrintainen uroskoira on rasittava!

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Sairaat terveiset

Terveisiä sairastuvalta. Sekä miekkonen, että minä ollaan oltu viikon verran sairaana.

Eka miekkonen sairastui flunssaan ja heti perään keuhkoputkentulehdukseen ja sitten minä seurasin kurkkukivulla ja megaflunssalla ja kuumeilulla.

Varsin pirullinen tauti. Nenä varmaan irtoaa kohta. Ja aivot meinaa tulla ulos niistäessä.

Ollaan siis maattu viikko kotona ja katsottu Netflixiä.

Mulla alkoi osa-aikaisuus jo, mutta vapaat on mennyt aika tylsästi sairastaessa.

Toivotaan, että oltaisiin pian voiton puolella.

Eilen tepastelin hetken pihalla ja ihailin Jasminin kukintaa. Vaikka nenä on tukossa, haistoin silti sen ihanan tuoksun. Istuin hetken auringossa.

Oikein harmittaa, kun kauniit päivät kuluu sisällä maatessa. Koirakin on ihan tylsistynyt. Sillä on tosin kevättä rinnassa aika paljon.

Muutama päivä sitten se vinkui ja vikisi sisällä ja hetken päästä se ulvoi kuin susi. Kurkku suorana. Taitaa naaraat haista sen nenään.

Koira juoksee aidan viertä ja nuuskuttaa. Herra karvakorva on ilmiselvästi lemmenkipeä. Ja kovin ärsyttävä.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kukkiva naapurusto

Ollaan tänään otettu rennosti, koska miekkosella on orastava flunssa ja meikäläinenkin on väsynyt työviikon jäljiltä.

Ensiviikolla aloitan tekemään kolmipäiväistä työviikkoa. Ihanaa, että saa taas enemmän vapaa-aikaa. Odotan innolla.

Meitä on hellinyt lempeä aurinko ja ollaan syöty hyvin.

Pyöräytin naudan sisäfileen jälkeiseksi jälkiruuaksi gluteiinittoman suklaakakun (mud cake). Kohta lienee suklaaöverit.

Ihasteltiin koiraa ulkoiluttaessamme naapurustomme kauneutta. Näin maaliskuussa värejä on kaikkialla.

Tuoksuu ja kukkii. Ihanaa.

Appelisiinipuutkin tuoksuu ihanalle nyt kukkiessaan.

Kevät on hienoa aikaa. Kauniimpaa kuin kesä täällä.

Nähtiin lenkillä suurehko rukoilijasirkka, joka halaili keskellä asfalttia tupakanstumppia.

Luulikohan sitä saaliiksi? Vai maisteliko nikotiinia? Ehkä se on tupakkamiehiä?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Mangustia sylin täydeltä

Hurautimme tänään Zoo de Castellariin. Kävimme siellä viimeksi muutama vuosi sitten ja silloin sain muun muassa syöttää tuttipullolla tiikerin pentua.

Tuo eläinpuisto on täynnä pelastettuja eläimiä. Osa on tullin takavarikoimia.

Useimpia eläimiä saa koskettaa ja niitä saa ruokkia, jos ostaa euron arvoisen pussin eläinruokaa puiston sisääntulon yhteydessä.

Puistossa parasta on mielestäni vuohiaitaus johon saa mennä hellimään vuohia. Vuohet ovat hyvin ahneita herkulle ja ne suorastaan ahmivat kädestäsi.

He maistelevat myös hupparin narua ja hihaa mielellään..

Vuohilla on aina siellä vauvoja. Vauvat ovat niin suloisia.

Aitauksessa on myös ahne laama joka ei pelkää lähestyä.

Sain tällä reissulla myös syliini mangustin. Se oli aivan älyttömän suloinen, mutta pahan hajuinen.
Mangusti haiskahti voimakkaasti villieläimelle. Hyvin voimakas haju.

Mutta ihana hän oli. Hyvin seurallinen.

Saimme rapsutella myös kettuvauvaa, joka oli remmissä. Se oli hyvin leikkisä ja halusi purra kenkiämme. Ja sormea.

Syötimme siemeniä papukaijoille ja pupuille. Papukaijat protestoivat äänekkäästi jos siemeniä ei antanut nokkaan tarpeeksi nopeasti.

Puistossa oli myös leijonapariskunta, tiikeripentu, emuja, porsaita, apinoita..

Pikkuisille apinoille on rakennettu häkkimäinen käytävä puiston yläpuolelle. Sitä kautta pikkuiset pääsevät kiertämään lähes koko puiston.

Näimme myös valtavassa akvaariossa jotain kammottavaa. Jättimäisiä hämähäkkejä. Niillä oli siellä verkot ja saalista.

Ja sain myös pitää käsivarrella haukkaa. Silitin sen rintaa ja se oli hyvin sympaattinen otus.

Puistossa oli myös korppikotkia, jotka oli löydetty siivet murtuneina. Ne eivät voi enää lentää, mutta saavat elää tuolla turvassa pedoilta.

Mukava eläinpäivä siis oli.


lauantai 11. maaliskuuta 2017

Helteiset terveiset!

Meillä on ollut upean kesäinen viikko! Joka päivä yli 20 astetta ja tänään ja eilen melkein 30 astetta.

Käytiin tänään ulkoiluttamassa koiratarhan koiria. Veimme lenkille Maxin ja Sasha kakkosen. Sasha kakkonen on siis eri Sasha kuin se jota olemme aiemmin ulkoiluttanut.

Tämä Sasha tyttönen oli aroin (vai arin?) koira jonka olen koskaan tavannut. Se pelkäsi kaikkea. Se kyyristeli jo aitauksessaan ja oli kauhuissaan kun laitoimme remmin ja lähdimme kävelemään.

Yleensä tarhan koirat vetää alkuun remmissä kovasti ja kulkevat nenä maassa innoissaan haistellen. Sasha vaan kulki suoraan takanani tai sivullani ja pälyili ympärilleen peloissaan.

Sasha säpsyi ääniä ja minuakin. Se ei antanut lähestyä.

Vedimme lenkin ja nautimme lämmöstä.

Lenkin päätteeksi Sasha tyttönen rauhottui ja antoi helliä itseään. Sain silitellä ja se maiskutti suutaan tavalla, jolla koirat maiskuttaa kun ovat tyytyväisiä.

Hänestä joku saa vielä hyvän koiran. Täytyy vaan kärsivällisesti luoda luottamusta.

Kysyin tarhan pitäjältä, että mikä on Sashan tarina. Hänet oli löydetty campolta pentujen kanssa. Eli hylätty koira. Asunut siellä villinä ja synnyttänyt pentuja ypöyksin.

Max vanhaherra sen sijaan pomppi kahdella jalalla kun huomasi pääsevänsä kävelylle. Hänkin on niin ihana.

Käytiin lenkin jälkeen ostamassa Decathlonista verkkareita ja uusia bikineitä. Ihanaa, että kesä on tulossa. Vaikkakin ensiviikolle on luvattu sadetta ja viilenevää taas.