maanantai 29. syyskuuta 2014

Retki vesiputoukselle

Tänään teimme uuden reissun vuorten taakse, tavoitteenamme löytää vesiputous. Tänään olimme onnekkaita, sillä putous löytyi melko vaivattomasti. Se oli kaunis paikka.

Vesiputouspaikkaa ei kuitenkaan voi suositella ihan kaikille, sillä sinne pääseminen vaati alaspäin laskeutumista melko liukasta ja jyrkkää kalliota pitkin. Se oli paikoin jopa hiukan vaarallista, sillä jalan lipeäminen olisi voinut olla kohtalokasta. Siispä en suosittele sinne menemistä lasten kanssa tai huonojalkaisille.

Putoukselle tosiaan laskeuduttiin kalloita pitkin. Siellä oli kaksi erillistä allasta, joista toiseen laski vesiputous ja sitten pienempää puroa pitkin siitä altaasta valui vettä toiseen syvempään altaaseen. Siinä olisi voinut uida, mutta tuntui niin viileältä, että emme uskaltautuneet.

Itse putous oli pienen luolamaisen kivimuodostelman sisällä. Vettä ei näin kuivana aikana virrannut kovin paljoa, mutta talvella ja keväällä varmaan enemmän.
Paikka oli hyvin kaunis ja rauhallinen.

Siitä nousimme takaisin reitille ja lähdimme ylempää kulkemaan joen vartta pitkin. Se oli sellainen metsämäinen reitti, joka mutkitteli jokea pitkin. Vesi oli hyvin kirkasta ja vähän väliä eteemme tuli luonnon altaita lisääkin.

Reitillä joutui kipuamaan paljon kivien yli. Joten tämäkään reitti ei ole ihan sopiva huonojalkaiselle.
Paikoin puut, köynnöskasvit ja bambut olivat kasvaneet reittimme päälle katoksi. Se oli hyvin kaunis ja rauhallinen paikka patikoida joen vartta pitkin. Ensi kerralla siitä voisi jatkaa vieläkin kauemmaksi, sillä ylempänä pitäisi olla vielä isompi allas. Ja tosiaan, talviaikaan tai keväällä altaissa ja putouksessa on enemmän vettä. Niissä voisi uida, on niin kirkasta ihanaa vettä, MUTTA myös hyvin viileää.

Ei voi muuta kuin todeta taas, että eteläinen Espanja on kaunis ja täynnä uskomattoman ihania ulkoilumahdollisuuksia. On vuorta, jokea, vesiputousta, kirkas kaunis Välimeri..
Täällä luonto ja ympäristö antaa jatkuvaa inspiraatiota. Olen innokas kuvaamaan ja täällä kuljen koko ajan kamera kädessä. Niin paljon kauneutta! Täällä on myös aina niin paljon valoa, että kun on asunut elämänsä Suomessa ja tulee tänne, niin sen vasta tajuaa, miten paljon valoa täällä on Suomeen verrattuna. Harmain päivä täällä on valoisampi, kuin tavallinen päivä Suomessa. Voitte kuvitella miten ahdistunut olin, kun tammikuussa 2013 muutimme täältä takaisin Suomeen. Se pimeys laskeutui päälleni musertavasti. Tokihan siihen sitten tottui, mutta talvisen Suomen pimeys ei vaan ole minulle sopivaa.

Tänään aamulla retkemme aikaan oli lämmintä noin 24 astetta. Ihana poutainen keli kulkea. Siltikin, kivien yli kipuamisen jälkeen olimme hiestä märkiä. Onneksi oli vettä taas mukana!

Rannikolta tänne retkipaikkaan ajoi noin puolisen tuntia suunnilleen. Jos joku on tulossa tänne päin ja kiinnostunut paikasta, niin laita viestiä kommenttikenttään. Paikka sijaitsee Barranco Blanco nimisessä paikassa.

Kuvat otin ihan kännykkäkameralla, joten ne eivät ole niin hyviä kuin voisivat olla. Osa on vähän ylivalottuneita. Matkalla näkyi myös metsäpalossa mustuneita puunrunkoja (toiseksi ylin kuva).





















sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Sunnuntain puuhastelua

Yöllä oli melko mehevä ukkonen. Tuli nukuttua huonosti sen takia. Tänään aamulla ripotteli vähän vettä, mutta ilma kyllä selkeni siitä.

Aamupäivästä istutettiin vähän kukkasipuleita maahan. Hyasintteja ja tulppaaneita. Toivottavasti kukoistavat kauniisti keväällä sitten. Rakastan Hyasinttien tuoksua. Toivottavasti meille kasvaa kaikkia värejä, sillä tuossa pussissa piti olla kaikkia värejä.

Muutenkin sain jotain aikaiseksi, sillä imuroin ja pesin pyykkiä. En ole kovin innokas siivoaja, joten se on aina hieno juttu jos jotain sellaista saa aikaiseksi..

Kävimme sunnuntailounaalla tuolla kylällä. Se on sellainen perheravintola, jota käsittääkseni pyörittää perhe. Siellä on hyvää ruokaa. Sain erinomaista Rosadaa (kalaa). Täällä Espanjassa kannattaa varautua pitämään mukanaan käteistä, sillä monet paikat eivät hyväksy korttia maksuvälineenä. Esimerkiksi meidän alueella taksit ottavat vain käteistä ja myös useat ravintolat. Suomessa kun on tottunut melko pitkälti käyttämään vain maksukortteja.
Tänään miekkonen sankarillisesti kirmasti ravintolasta automaatille rahan nostoon, kun selvisi, että kortilla ei pitkälle pötkitä.

Täällä myöskään kaikkien pankkien korteilla ei saa rahaa kaikista automaateista.

Huomenna alkaa taas uusi viikko ja jos säät sallii, niin jatkamme retkeilyä ensi viikolla. 
 



lauantai 27. syyskuuta 2014

Sateiset terveiset! Syksy on saapunut Espanjaan!

Viime yönä satoi niin lujaa, että en saanut kunnolla nukutuksi. Sitä pauhasi alas oikein kunnolla. Kuten taisin jo aiemmin mainita, täällä sataa harvoin, mutta kun sitä tulee, niin sitä yleensä tulee täysillä. Tuolla oli yhdestä kiviseinämästä lähtenyt veden mukana ihan kivenlohkareita ja vierinyt kadulle.

Taisi sitä ukkonenkin jyrähdellä muutaman kerran viime yönä. Onneksi se loppui nopeasti, sillä en pidä ukkosesta.

Tänä aamuna oli melko raikas sää lenkkeillä koiran kanssa. Koko päivän on uhkaavat pilvet roikkuneet taivaalla ja vähän väliä on ripotellut vettä. Siksipä suuntasimme tänään katsomaan elokuvaa Miramarin ostoskeskuksessa sijaitsevaan leffateatteriin. Olimme miekkosen kanssa kaksin koko salissa. Leffa oli hyvä. Se oli vakoojatrilleri nimeltään The most wanted man.

Iltapäivällä teimme pitkästä aikaa koiran kanssa lenkin tuossa meidän vuorenrinteessä. Siitä onkin aikaa kun olemme siellä lenkkeilleet. Kesäkuumalla kyseinen reitti ei vaan ollut mahdollinen, sillä vuorenrinteeseen porottaa aurinko niin kuumasti. Nyt 22 asteen lämmössä se oli ihan oiva reitti.

Kyllä vaan edelleen ihmettelen sitä, miten kylmältä voi 22 astetta tuntua. Jouduin pukemaan farkut jalkaan tänään ekaa kertaa kuukausiin. Ajattelin laittaa nyt illalla pitkästä aikaa tuikkuja palamaan. On niin syksyinen fiilis.

Sade on silti hyvä juttu. Kyllä luonto on sitä niin kaivannut. Meidän pihalla ruusut innostuivat kukkimaan pitkästä aikaa. Kesähelteillä ne eivät jaksaneet kukoistaa.
Ostettiin kaupasta tulppaanin ja hyasinttien sipuleita. Aateltiin huomenna pistää niitä maahan, kun ohjeessa sanottiin, että ne pitää istuttaa syys-marraskuussa ja sitten ne kukkisi huhti-toukokuussa. Täällä hyasintti ei ole joulukukka niinkuin Suomessa. Etsin niitä toissa jouluna, sillä pidän niiden tuoksusta. Niitä ei myyty missään. Nyt sitten on mahdollista sentään nauttia niiden tuoksusta ensi keväänä, mikäli ne alkavat kasvaa.




torstai 25. syyskuuta 2014

Vesiputousta etsimässä

Tänään hyppäsimme aamulla autoon ja huristelimme vuorten toiselle puolelle. Lähdimme etsimään vesiputousta, jonka tiedämme sijaitsevan siellä päin. Siellä on myös luonnon altaita, eli joen ja putouksen muodostamia vesialtaita joissa voi uida.

Meillä ei ollut onnea kyseisen vesiputouksen löytämisen kanssa. Kuljimme ryteiköissä, kaislikoissa ja vuorella ja mitään ei löytynyt. Löysimme joen kyllä ja löysimme muutaman matalan altaankin, mutta putousta ei vaan löytynyt.

Paikka oli kaiken lisäksi sellainen, ettei siellä löytynyt verkkoa, joten emme voineet navigoida kännykänkään avulla. Se oli todellakin paikka, jossa sai olla rauhassa muilta ihmisiltä. Siellä oli vain jättimäisiä heinäsirkkoja ja liskoja.

Reissu ei kuitenkaan ollut hukkareissu, sillä näimme upeaa vuorimaisemaa, pääsimme kiipeilemään ja viettämään ulkoilmaelämää uudessa paikassa. Nyt tiedämme hieman paremmin putouksen sijainnin, sillä selvitimme asiaa netissä googlekartan ja muiden ihmisten tekemien merkintöjen perusteella ja aiomme jossain vaiheessa tehdä uuden reissun sinne päin. Jos sää sallii, niin kenties jo huomenna.

Keli oli aurinkoinen ja lämmin, mutta pitkän samoilun jälkeen jopa helteinen. Olisi kannattanut ottaa hattu päähän. Täällä etelä-Espanjassa kannattaa aina kantaa mukana vettä, jos lähtee kävelemään tai retkeilemään. Talvellakin voi tulla lämmin luonnossa samoillessa.
Ja tietysti fiksu laittaisi aina aurinkorasvaa iholle. Minulta se tänään unohtui. En palanut, mutta naama on kohta kuin vanha nahkalaukku; tumman ruskea ja poimuinen.

Se on muuten jännää, että Espanja on Euroopan toiseksi vuoristoisin maa. Sen kyllä huomaa! Espanja on pullollaan upeaa vuorimaisemaa, niitä on kaikkialla! Se tekee matkustamisen tässä maassa niin ihanaksi. Kun autollakin suhailee ympäriinsä, niin yleensä aina on jotain hienoa katseltavaa. Useimmiten vuorimaisemaa. Täällä eteläisessä Espanjassa ei ole juurikaan metsiä. Maisema on hyvin avaraa ja vuoristoista. Kuivaa ja karua etenkin kesällä.
Silti vuorilta löytyy jonkun verran havupuita ja sitten on näitä Eucalyptus puita, mitä näkyy ottamissani kuvissa. Sade ei olisi pahitteeksi. Maisema on edelleen hyvin kuivaa. Talvella yleensä kaikki paikat rehevöityy enemmän.

Tässä kuvia tämän päivän luontoretkeltä.














tiistai 23. syyskuuta 2014

Ihana syysretki Parque de Ardalesiin

Tänään aamulla varhain hyppäsimme koiran kanssa autoon ja huristelimme Parque de Ardalesiin eli luonnonpuistoon, joka sijaitsee noin 45 minuutin ajomatkan päässä meiltä. Siellä on ensinnäkin poikkeuksellisen vihreän väriset järvet, mutta myös uskomattoman jylhää ja majesteettista vuoristoa.

Järvet ovat tekojärviä ja niistä tulee käsittääkseni ison alueen juomavesi. Nyt järvien vedenpinta oli huomattavan paljon alempana, kuin kesäkuussa. Kuivuus on verottanut osansa vedestä.

Kävimme ihan ylhäällä ihailemassa maisemia ja poikkesimme myös järven rannassa. Ylhäällä maisema on niin henkeä salpaavan upea, että sitä vaan jää tuiottamaan. Siellä ei kuulu ääniä. Se on paikka, jossa on totaalinen rauha.

Ylhäällä ollessamme emme nähneet jättimäisiä kotkia, mutta järven rannalta katsottuna huippujen ympärillä kaarteli useampikin todella suuri kotka, joiden siipien väli oli toista metriä.

Tuolla El Chorron alueella on kuuluisa Camino del Rey. Se on vuoren seinämään rakennettu "hylly", jolla kiipeilijät ja muut uhkarohkeat kulkijat käyvät kulkemassa. Se on todella korkealla ja siellä on kuollut useita ihmisiä vuosien saatossa. Siksi se suljettiin jokunen aika sitten.
Nyt sitä ollaan kuitenkin taas avaamassa ja itseasiassa näimme muutaman ihmisen keikkumassa siellä. Tuo Camino eli tie mutkittelee vuoren seinää ja kanjonirotkon seinämää pitkin ja se ei todellakaan ole heikkohermoisille. Itse en menisi. Iltalehden nettisivulla on juuri juttua siitä, kuinka se reitti aiotaan avata uudestaan.

Parque de Ardales on todella kaunis ja rauhallinen paikka, jossa on uskomattomia rotkoja, kanjoneita, kivimuodostelmia, järviä ja maisemia. Siellä on mukava käydä. Hyvällä onnella siellä voi nähdä vuorikauriita.
Kesäaikaan järvelle voi mennä melomaan tai polkuveneellä. Niitä vuokrataan siellä. Lisäksi siellä on leirintäalueita ja muutama ravintola.

Tässä kuvia retkeltämme. Jami oli innoissaan, kun pääsi mukaan. Lämpötila oli aamulla vain noin 20-25 astetta, joten oli mukava ulkoilla ja koirakaan ei läkähtynyt.