Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 30. syyskuuta 2016

Ihana retkipäivä Cabo de Gatassa

Ihana retkipäivä takana!

Ajeltiin autiomaahan aamulla. Parkattiin auto ja lähdettiin kapuamaan korkeuksiin.

Cabo de Gatan rannikko on vaan niin kertakaikkisen upeaa, että nämä kuvat eivät kuvaa tarpeeksi sitä majesteettista jylhää upeutta.

Korkeat kalliot nousevat merestä. Aallot hakkaavat kalliota vasten ja syövät kiveä pikkuhiljaa pois.

Meri on niin sininen ja silti takana on pelkkää karua autiomaata. Kuivuutta ja kaktuksia ja kiveä.

Käytiin autiolla rannalla syömässä eväitä. Olisin käynyt pulahtamassa, mutta tänään oli melko kova tuuli ja kova aallokko.

Jatkettiin matkaa autolla ja mentiin kauemmaksi autiomaahan, sillä saimme selville, että siellä on vanha pato.

Siis pato! Autiomaassa!

Siellä totta tosiaan oli pato. Keskellä ei mitään. Autiomaassa, jossa ei ole vettä lähelläkään.

Pato oli rakennettu 1800-luvulla, aikaan jolloin siellä oli ollut vettä.

Padon rakentaminen oli kuitenkin jotenkin saanut alueen kuivumaan. Veden ohjautumiseen puuttuminen oli ilmeisesti ollut huono juttu.

Pato on nimetty Isabel II mukaan. Ilmeisesti Isabel on ollut Espanjan kuningatar. En jaksa googlettaa..

Taapersimme siis padolle ja se oli massiivinen. Ei suinkaan kuin Hooverin pato, mutta iso tämäkin oli.

Ja siellä se möllöttää hylättynä autiomaassa.

Kiipesimme padolle ja sen yläpuolelle juomaan termarikahvit.

Autiomaassa on jotain maagista. Se avaruus ja se hiljaisuus.

Kun olimme hiljaa ja istuimme siellä ylhäällä ja tuiotimme avaruutta, ei kuulunut muuta kuin satunnainen kärpäsen surina ja tuulen ääni.

Ei kuulunut mitään ihmisen tekemän värkin ääntä. Ei mitään luonnotonta ääntä.

Ihan kuin kaikki olisi pysähtynyt.

Upea paikka tämä autiomaa.

Tulimme välillä kämpille syömään ja otimme koiran matkaan ja ajeltiin hylätylle maatilalle, joka on myöskin keskellä autiomaata.

Siellä on tapahtunut 1928 murhia. Ilmeisesti nämä tapahtumat ovat toimineet inspiraation lähteenä kirjailijoille ja aiheesta on kirjoitettu.

Maatilalla on myös kuvattu Clint Eastwoodin Hyvät pahat ja rumat elokuvaa.

Tämä Cabo de Gata on toiminut monien länkkärifilmien kuvauspaikkana. Onhan tämä ihan kuin villilänsi.

Kuvamateriaali on hieman kämäistä, sillä linssissä oli lähmää. Huomasin vasta kämpillä että kuvissa on ihme utu ja ilmeisesti linssi on ollut likainen. Voi harmi!

torstai 29. syyskuuta 2016

Täällä taas. Siis Cabo de Gatassa

Tultiin nyt illalla kolmen yön lomalle tänne Cabo de Gataan.

Ihanaa päästä luonnonhelmaan keskelle ei mitään. Tänne autiomaahan, jossa on tilaa hengittää ja nauttia luonnosta.

Luonto täällä on karua ja kuivaa, mutta kaunista.

Täällä on uskomattoman kauniita rantoja. Jylhiä kallioita ja vuoria. Kuivaa karua autiomaata.

Tänään tuulee kovasti, mutta toivon mukaan huomenna on poutaa ja tyynempää. Saa nähdä mitä sitä huomenna keksii.

Täällä missä asumme on ensi kertaa myös muita lomalaisia. On kuulemma pariskuntia Ranskasta, Belgiasta ja Espanjasta. Ja nyt myös Espanjan suomalaisia.

Saimme suloisen asunnon ja täällä me nyt nukumme keskellä oliivipuita.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Syksyä ilmassa

Kylläpä on viikot vierinyt vauhdilla. Enää viikko ja on jo taas lokakuu!

Tänä vuonna kesä meni niin nopeasti (siltä siis tuntuu). Suomessahan kesä vilahtaa aina hetkessä ohi, mutta täällä miellän kesäksi toukokuu-lokakuu välisen ajan.

Tänä kesänä jotenkin aika vaan vilahti täälläkin.

Nyt meillä on alkanut oikeasti illat ja aamut viilentyä. On syksyä ilmassa.

Minua aina lohduttaa se, että ei tarvitse viettää pimeää pitkää talvea Suomessa.

Meillä on ensi viikon perjantai vapaa ja suunnitelmissa olisi lähteä torstaina viikonlopun viettoon Cabo de Gataan!

Ihanaa päästä luonnon helmaan taas. Ja niille upeille rannoille.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Turistina Priego de Cordobassa

Teimme tänään retken Cordoban provinssiin kaupunkiin nimeltään Priego de Cordoba.

Täällä on viime päivät ollut aika vilposaa etenkin aamusta. Vain noin 20 astetta.

Aamulla on joutunut laittamaan jo pitkää hihaa ja lahjetta päälle.

Katselin säätiedotuksia ja Priego de Cordobaan luvattiin mukavaa keliä joten suuntasimme sinne.

Kyseiseen kaupunkiin ajaa Malagasta noin tunti neljässäkymmenessä minuutissa.

Kävimme tutustumassa vanhaan kaupungin osaan.

Löysimme hienon näköalapaikan, josta on upea näköala alas laaksoon, joka on täynnä oliivipuita.

Oliivipuita on muutenkin alueella miljoonittain!

Kuljimme pienillä kujilla, joissa oli suloisia kukkaruukkuja ja viherkasveja.

Tutustuimme kahteen vanhaan kirkkoon. Toinen oli nimeltään San Francisco ja toinen Iglesia de la Asuncion. Etenkin jälkimmäinen oli erittäin kaunis.

Sen katto oli aivan käsittämättömän upea.

Kävimme myös ihailemassa suihkulähteitä ja puistoja.

Saimme kissaystävän, joka maukui täyttä kurkkua ja puski pehmeällä päällään kovasti.

Pysähdyimme kahvilaan ja siellä oli niin hyvää kinkkua! Addiktoivan hyvää!

Takaisin kotiin ajoimme maalaisreittiä ja ei voi kuin vaan ihmetellä miten paljon voi olla oliivipuita.

Sitä Andalucia on. Oliivipuita silmänkantamattomiin. Nestemäistä kultaa tuottavia puita.